tiistai 29. maaliskuuta 2016

"Ootsä muka joku muusikko vai?"

"Ootsä muka joku muusikko vai?"


Olen pitänyt nyt jonkin aikaa hiljaiseloa blogikirjoittelun suhteen. Elämässäni on ollut paljon myllerryksiä viimeisten kuukausien aikana, terveys tulee aina prio ykkösenä eli sen ehdoilla olen vapaa-aikaani viettänyt. Nytkin kirjoitan tämän postauksen mitä todennäköisimmin useassa osassa, koska yhteen kyytiin kirjoittaminen ei välttämättä luonnistu ilman kovia kipuja. Fibro ja uudet vaivat..

Tuntuu, että suvaitsevaisuus tai pikemminkin suvaitsemattomuus on jollain tavalla pinnalla jatkuvasti oli aihe mikä tahansa. Oli kyse sitten ihonväristä, synnyinvanhempien kotimaasta, musiikkimausta, ulkonäöstä, sairauksista ym., niin aina on olemassa vähintään yksi ihminen tai ryhmittymä mollaamassa isoon ääneen aiheuttaen henkistä ja jopa fyysistä vahinkoa. 

Päätinpä siis itsekin tällä kertaa pohtia näin julkisesti suvaitsevaisuutta musiikkiin liittyen. Tiedän olevani vaarallisilla vesillä tämän aiheen kanssa, koska monet voivat käsittää minun kirjoitukseni suvaitsemattomina minun mielestäni suvaitsemattomia kohtaan tai että yrittäisin pönkittää omaa näkemystäni. Tarkoitukseni on vain tuoda esiin ajatus siitä, että me kaikki olemme loppujen lopuksi samasta puusta veistettyjä ja samalla maapallolla taaplataan.. Eikö jokainen saisi tehdä elämällään juuri sitä mitä haluaa ja olla juuri sellainen kuin haluaa? 



Michael Monroe nuorena
Viime viikolla Michael Monroe pääsi Iltalehden uutisotsikoihin, kun hän muisteli 80-luvulla kohtaamaansa suvaitsemattomuutta: "1980-luvun alussa Monroe ei ollut vielä tunnettu rokkari tai Hanoi Rocksin suurnimi vaan pelkästään 18-vuotias kummajainen. Friikki, homo, narkkari. Niin kadulla väitettiin." Ja kaiken tämän takana oli Michael Monroen ulkonäkö, vaatteet, hiukset ja meikit. Juuri ne asiat, joista tänä päivänä oikeat rokkarit tunnistetaan! Reckless Loven Olli Herman ja Santa Cruzin Archie Cruz ovat molemmat ulkoisesti kuin Michaelin vanavedessä luotu rokkaamaan!


Olli Herman
Archie Cruz




Vielä tänäkin päivänä pitkätukkaisia rokkarimiehiä homotellaan ja haukutaan ulkonäköä surutta. Etenkin naisten toimesta. Miksi tämä muka on sallittua? Antaako musiikin harrastaminen oikeuden arvostella myös henkilökohtaisella tasolla? Miksi naiset saisivat haukkua miehiä ulkonäkönsä vuoksi? En ole koskaan kuullut, että mies menisi tuntemattomalle naiselle sanomaan, että hän näyttää rekkalesbolta lyhyen tukan vuoksi. Pahoittelen kärjistettyä esimerkkiä, mutta tuohan on sama asia sukupuolet vaihdettuna.. Mitä ihmettä tässä maailmassa tapahtuu? 

Ihana Jared Leto
Aina niin kaunis Pink























Niin pitkään kuin muistan, on musiikkiharrastajia ryhmitelty esim. genren mukaan. Toki yhteisöllisyys kasvaa kun annetaan asioille nimi, mutta se myös kasvattaa kuilua muiden genrejen välillä. Sama ilmiö toistuu kaikkialla, esimerkiksi armeijassa kompaniat, yliopistolla tiedekunnat jne. Ikävä kyllä joukossa tyhmyys tiivistyy ja ollaan porukalla parempia kuin nuo toiset. Miksi pitää kaikessa ajatella paremmuutta ja huonommuutta, eikö voisi vain ajatella erilaisuutta? Tyhmäähän se olisi väitellä makuasioista, eikö energiansa voisi käyttää järkevämminkin?

Vaikka olemme menneet ajassa vuosikymmeniä eteenpäin Michael Monroen kohtaamista vääryyksistä, edelleen suvaitsemattomuus velloo ympärillämme. Tuntuu siltä, kuin ihmisiä kiinnostaisi vain oma napa: "minun tapani on ainoa oikea tapa tehdä asioita". Ja sitten tuomitaan ne, jotka tekevät asiat omalla tavallaan. Tuomitaan ne, ketkä harrastavat eri asioita kuin itse. Tuomitaan ne, ketkä eivät huku massan sekaan. Tuomitaan ne, ketkä koittavat kyseenalaistamalla kehittyä. Tuomitaan ne, ketkä tavoittelevat unelmiaan. Ja auta armias, jos niitä unelmia saavutetaan..

Itseeni kohdistuu eniten suvaitsemattomuutta naisrocklaulajana. Tiedän kyllä että Led Zeppelinissä, Deep Purplessa, Guns N' Rosesissa ja AC/DC:ssä on mieslaulajat. Joidenkin mielestä nainen ei yksinkertaisesti vaan saa näitä bändejä coveroida. No, sori vaan. Mä vedän ja lujaa! Olen oma itseni kaikkine vikoineni ja vaivoineni, musiikista saan voimia elää rikkinäisen kuoreni kanssa.


OverBoost live rehearsal Deep Purple cover "Highway Star"


<3:lla HanDe