Kuulemisen hienous

Kuulemisen hienous

OverBoostin treenikämppä on aika pieni. Meillä on käytännössä yksi pieni huone käytössä, jossa luukutamme rockia - täysillä. Opettelin reilu vuosi sitten juurikin tämän vuoksi laulamaan korvatulppien kanssa, melutaso kävi helposti todella korkeaksi enkä halunnut vaurioittaa kuuloani tieten tahtoen.

Korvatulppien kanssa laulamiseni muuttui täysin: en enää kuullut kitaraa ja bassoa samalla tavalla kuin aikaisemmin ja nuotissa laulamisesta tuli vaativaa. Biisiin uppoutuminen ei ollut enää mahdollista, koska minun piti koko ajan keskittyä kuuntelemaan virettäni. Luulin, että en vain enää kuule yhtä tarkasti ja tätä se tulee jatkossa aina olemaan. Onneksi olin väärässä :)

Aloin miettiä korvamonitorin hankkimista kesällä HillBilly 2015 -keikan jälkeen. Olimme lämppäämässä Steve'n'Seagulls -bändiä ja kiinnitin huomiota siihen, että jokaisella heistä oli korvamonitorit käytössä. Itse olin aina käyttänyt keikalla kulmamonitoria, joka käytännössä sitoi minut pysymään aikalailla paikallani, koska jopa metrinkin liikkuminen hävitti monitorista kuuluvan äänen melkein kokonaan. Monitorista siis kuuluu oma lauluni ja minulle tärkeä elementti eli basso. Myös kitaran olen aina halunnut monitoriin, mutta basso on minulle tärkeämpi pohja lähteä rakentamaan laulua biisin päälle.

Mutta ne korvamonitorit. Korvaan laitetaan korvatulppa, johon on liitetty kuuloke. Langattomassa korvamonitorissa kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Eli kuuluvuus on koko ajan hyvä, kun vain napit pysyvät korvissa :) Jos laitevalmistajalta ei löydy sopivan kokoisia tulppia, niitä voi teetättää oman korvan mukaan. Minulla sattuu olemaan pienet korvat eli pienimmällä mahdollisella tuppelolla minulla pysyy napit tiukasti paikoillaan :)

Korvamonitorien etuna keikkakäytössä on lavalla äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä, suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa ja parantaa haluttujen instrumenttien / laulujen kuulumista samalla poistaen kierto-ongelmia. Päätin ottaa härkää sarvista ja hankkia korvamonitorin itselleni, vaikka en ollut ikinä aikaisemmin testannutkaan vastaavaa laitetta.









Tilasin Thomannilta LD Systems MEI1000 G2 -korvamonitorin.Tämä korvamonitori on hinta-laatu -suhteeltaan omien kokemusteni perusteella erinomainen! Ja toimii niillä taajuusalueilla, joita Suomessa saa ilman erillislupia käyttää. Muutamalla sadalla eurolla tämä kapistus minulle tuli ja heti ensimmäisten treenien aikana laulamisen helppous palasi! Ihanaa oli huomata myös treeninauhoituksista, että vire on ja pysyy, vaikka sitä ei tarvinnut kertaakaan miettiä :) Lisäksi nyt voin laulaa säästäen ääntäni, kun olen koko ajan kartalla äänenkäytöstä, volyymitasosta ja ennen kaikkea kuulen itseni jopa hiljaa laulaessa. Vastaanottimessa on oma äänenvoimakkuuden säädin, eli pystyn kesken treenien itse säätämään äänenvoimakkuutta tarpeen mukaan. En malta odottaa ensimmäistä keikkaa tällä setillä!

Suosittelen kaikille laulajille lämpimästi korvamonitoriin investoimista, mikäli yhtään enemmän treenaat tai keikkailet. Olen tähän hankintaani todella tyytyväinen!

Otetaan loppukevennyksenä videopätkä, jossa testaan suhteellisen absoluuttista sävelkorvaani.. Niin, pidetään kuulostamme huolta, eikös vaan :)

<3:lla HanDe

Musiikin voima

Musiikin voima

Kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan musiikin parantavasta vaikutuksesta, jotkut ovat päässeet sen itse jopa kokemaan. Lievin ilmiö lienee se, että musiikin kuunteleminen, laulaminen tai soittaminen vie v*tutuksen muille maille. Äärimmäisen tärkeä ulottuvuus on myös tunteiden ilmaisu musiikin kautta, jonka ansiosta stressitaso vähenee eikä kiukuta niin paljoa. Itse kuulun siihen osaan ihmisiä, joille musiikki on edellä mainittujen asioiden lisäksi päivittäinen lääke. Terapiaa sielun lisäksi myös ruumiille.

   The Early Show - Music therapy hitting right notes for patients

Sairastan fibromyalgiaa. Usein ihmisten ensimmäinen reaktio on joko a) mikä se se mahtaa olla? tai b) oijoijoi.. olen pahoillani.. se on kuulemma aika kivulias sairaus. Kyllä, juurikin näin. Se on krooninen kipusairaus ilman varsinaista kivun aiheuttajaa. Eli kärjistettynä kroppani tuntee kipua ilman syytä. Haluan blogissani keskittyä musiikkiin ja sen vuoksi en sen enempää käy läpi fibron ominaispiirteitä. Halutessasi löydät täältä kuvaavan ja helposti luettavan tietopaketin tästä parantumattomasta kipusairaudesta, johon kipulääkkeet eivät auta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/fibromyalgia-elama-kuin-ainainen-kokovartalohammassarky

Eli lähtökohtaisesti aika kurja tilanne. Mutta se musiikki <3 Toki elämäntavoilla, ruokavaliolla ja liikunnalla, kylmän välttämisellä jne. voin vaikuttaa oireiden voimakkuuteen, mutta musiikki on se lääke, jonka avulla pääsen uppoutumaan omaan maailmaani ilman kipuja. Musiikkityylillä ei tässä niinkään ole merkitystä. Tärkeintä on, että musiikin kuunteleminen tai tuottaminen on nautinnollista.

Huffington Postin artikkelissa kerrotaan Mayo-klinikan tutkimustuloksista musiikin parantavasta voimasta. Tässä kootusti yhdentoista kohdan listaus musiikin mahdista:

1. Syöpäpotilaat kokevat tuskansa vähenevän.
2. Gothenburgin yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan jokapäiväinen musiikin kuuntelu laskee stressitasoja. Musiikin kuuntelijoiden havaittiin tuntevan myös enemmän positiivisia tuntemuksia. 
3. Auttaa leikkausten aikana. Leikkauksen aikana hereillä ollessa musiikin kuuntelu vähentää tässäkin tapauksessa stressiä. 
4. Suojelee korvia. Musiikin kuuntelu on hyväksi korvien ääniprosessoinnille, kunhan ei luukuta liian kovaa ;)
5. Lisää sydämen terveyttä. Iloista musiikkia kuunnellessa verisuonet laajenevat eli veri kiertää vapaammin.
6. Musiikin kuunteleminen vie kivuista kärsivän ihmiset ajatukset pois kokemastaan kivusta. Näin ihminen kokee myös tuntevansa vähemmän kipuja.
7. Parantaa muistia myös lapsilla.
8. Suojelee vanhentuneita aivoja eli musiikkitreeniä saaneet vanhukset olivat älyllisesti terävämpiä kuin ne, jotka eivät olleet musiikkitreeniä saaneet.
9. Sydänsiirrot onnistuvat paremmin, vähemmän hylkimisreaktioita.
10. Parantaa paranemismahdollisuuksia aivoinfarktista.
11. Toimii hieronnan lailla rentouttavasti ja vähentää ahdistusta.

Allekirjoitan nämä kohdat täysin niiltä osin kuin omakohtaista kokemusta löytyy! Vuosi sitten sairauteni oli todella pahassa vaiheessa, juuri ennen diagnosointia. Tuolloin päiväni alkoi könyämällä sängystä sohvalle lämpötyynyn päälle makaamaan, kaikki muu oleminen ja tekeminen oli tuskaa. Pelkäsin työkyvyttömyyttä ja invalidisoitumista. Musiikin kuunteleminen, laulaminen, biisien väkertäminen ja kitaran rämpyttäminen olivat päivieni pelastus - en muista tunteneeni kipua silloin, kun puuhastelin musiikin parissa. Varsinkin laulaminen vei kivut saman tien mielestäni ja kropastani. Heinäkuussa 2015 julkaistu tutkimus todentaa suoraan musiikin vaikutuksen fibromyalgian hoidossa. Ilmankos olenkin pääsemässä tämän sairauden suhteen niskan päälle :)

Useimmilla meistä on omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä tapahtuu ja miltä tuntuu, kun kuulee tietynlaisen äänen joko luonnossa tai kotona musiikkiäänitteeltä. Me saatamme pysähtyä paikoillemme, sulkea silmämme, jättää kaikki muut asiat mielestämme ja tuntea olevamme jossain aivan muualla, eri ajassa ja paikassa. Jos me koemme jotain tällaista, on meitä luultavasti koskettanut todella mahtava voima, musiikki. (Ilkka Vartiovaara 2006, Musiikin valtava voima.)

Musiikin vaikuttavuudesta kertoo myös se, että reagoin todella vahvasti musiikin välittämiin tunnetiloihin. Tämäkin voi olla fibromyalgian aiheuttamaa erityisherkkyyttä. Se mikä on hassuinta, on se että reagoin myös instrumentaaliversioihin, eli pelkät soittimet kertovat tarinaansa ja saavat minut kyyneliin. Sen vuoksi haluankin todentaa tätä musiikin voimaa tämän pintaraapaisukirjoituksen loppuun laittamalla jokin vuosi takaperin hyvin suosituksi tulleen videon YouTubesta, jossa vauva reagoi vahvasti äitinsä lauluun - vaikka ei vielä edes ymmärrä sanoja.. musiikin voima <3

<3:lla HanDe

Laulamisen jalo taito

Laulamisen jalo taito

Laulamista voi opetella. Juu, näinhän se on. Asiaa kuitenkin helpottaa hurjasti, jos on sävelkorvaa, rytmitajua ja persoonallinen soundi. Siinä on hyvä pohja lähteä treenaamaan laulamiseen tarvittavia lihaksia, koska lihastyötähän laulaminenkin loppujen lopuksi on. Tänään ajattelin jakaa ajatuksiani rinta- ja pääsoundista, koska niiden yhdistäminen sulavasti on parhaillaan itselläni työn alla. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että en ole opiskellut laulamisesta itselleni ammattia, eli kaikki tämä mistä puhun, on omaa kokemustani ja huomioitani eikä missään nimessä 100 %:sta faktaa. 

Lapsena laulamiseen ei kiinnittänyt sen enempää huomiota, sitä vain laulettiin ja koitettiin pysyä nuotissa. Minulla oli todella matala ääni ja päädyinkin aina laulamaan moniäänisissä sovituksissa matalinta ääntä. Minulle oli luontaista laulaa vahvalla rintasoundilla ja käytännössä se tarkoitti sitä, että ylin puhdas ääni minkä suustani sain, oli f#1. Näin jälkeen päin ajatellen olen oikein tyytyväinen taustoistani, koska opin jo lapsesta pitäen tekemään tuttuihin biiseihin uusia melodioita riittävän matalalta, jotta pystyin biisien mukana laulamaan. Tämä taito auttaa minua nykyään biisien teossa ja usein melodiat ikään kuin tulevat suoraan sointupohjasta moniäänisinä mieleeni :)

Lukioaikana opiskellessani klassista laulua opin tuottamaan soivan pääsoundin. Aiemmin olin luullut, että pääsoundi on sama asia kuin falsetti, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Falsetissa äänen seassa on paljon ilmaa ja kokonaisuus on vaisu, kun taas nojaamalla korkeaankin ääneen ja pitämällä äänihuulet hallinnassa, pääsoundi on täyteläinen, vahva ja resonoiva. Olen opiskellut laulamista kuluneen vuoden aikana Ken Tamplin Vocal Academyn kursseilla, tässä ilmaispätkässä Ken Tamplin kertoo ja demonstroi falsetin ja pääsoundin eron todella helppotajuisesti.

Pelkän falsetin voimaan luottavaa laulajaa ei äkkiseltään tule mieleeni, mutta rinta- ja pääsoundia onnistuneesti yhdistelee mm. Maroon 5:n Adam Levine kun taas pääsoundin masteroi Bruce Dickinson. Eli ymmärrät varmasti sen eron, josta puhun :)

Klassinen laulu menee tuonne pääsoundin puolelle, eli vielä viime vuonna osasin siis vain joko rintasoundin tai pääsoundin. Ei kovin toimivaa keikalla :) Rintasoundin vaihtamisen pääsoundiksi kesken biisin huomaa ns. jodlausilmiöstä - not very nice.. Jotenkin siis nämä kaksi asiaa olivat itselläni hyvin vahvasti erillään enkä osannut itsekseni yhdistää näitä tekniikoita. Alla olevasta YouTube-pätkästä voit halutessasi tsekata, mitä tarkoitan.. omalla vastuullasi ;)

Viimeisen vuoden aikana olen opiskellut eniten juurikin kuinka yhdistää rinta- ja pääsoundia ja olen oikein tyytyväinen kehitykseeni! Pääsoundin vahvistuttua äänialani on nykyään entistä laajempi: d - d3. Eli ääneni matala pää on pysynyt hanskassa samalla kun ylärekisterini on kasvanut hurjasti. Rintasoundilla äänelläni pääsee hyvinä päivinä e2:een eli vahvistusta ja lihasten hallintaa olen oppinut todella paljon. Hankalinta on saada cleanisti h1, se on minun akilleen kantapääni.. mutta tämän tiedostaen viljelen ko. säveltä melkein kaikissa biiseissä.

Tällä hetkellä laulan vain OverBoostissa, koska Silent Weepin tarina niin sanotusti vain lörpsähti. Haaveissa olisi kyllä laulaa muissakin proggiksissa mutta täällä Kajaanissa se ei ihan niin helposti tapahdukaan. Haaveissa pyörii niin acappella lauluyhtyeessä laulaminen kuin heavympi meininki, mutta katsotaan mitä tuleva tuo. Niin tai näin, ääneni treenaaminen edesauttaa kaikkia vaihtoehtoja!

Tässä minun ja Ollin My kind of Lullaby -biisi erään sunnuntaiaamun versiona ilman minkäänlaista äänenavausta, jossa tuo samainen h1 toistuu monta kertaa.. Juu, avaamaton aamuääni ja nuottiin osumatarkkuus vähän niin ja näin mutta ei tätä kattos tartte niin vakavasti aina ottaa :)

Tästä on hyvä jatkaa treenejä ja vahvistaa osaamistani ääniharjoituksista siirtyessä oikeisiin biiseihin :)

<3:lla HanDe