"Mitä jos en osaakaan.."

Kaikilla meillä on omat epäilymme omista taidoistamme tai kyvyistä oppia. Ne epäilyt, pelot, kielteiset uskomukset voivat hyvinkin vahvasti määritellä sitä, mitä uskallamme itseltämme vaatia tai edes kokeilla. Uskomukset siis määrittävät sitä todellisuutta jota elämme mutta ne eivät välttämättä ole totta lainkaan. Onneksi me voimme itse päättää, mitä uskomuksia haluamme itsessämme ruokkia ja mitkä jättää omaan arvoonsa.

Olen itse alkanut päästä hiljalleen eroon omasta pelosta ja kielteisestä uskomuksesta musiikin suhteen: aion opetella soittamaan pianoa. Eikä se edes riitä minulle! Aion opetella säestämään itseäni pianolla.

Soitin lapsena jonkin verran kotona olohuoneen nurkasta löytyneillä uruilla. Osasin lukea nuotteja mutta en osannut soittaa molemmilla käsillä samanaikaisesti. En tiennyt mistä aloittaa opettelu, joten pianon/urkujen soitto vain jäi. Ala-asteen loppuvaiheella musiikinopettajani opetti halukkaille pianon perusasioita välitunneilla. Silloin pääsin jyvälle paremmin pianonsoitosta mutta kaikki unohtui kun siirryin yläasteelle toiseen kouluun. Haave pianon soittamisesta jäi elämään mutta käytäntö puuttui.

Kun perustimme OverBoostin vuonna 2014 ja aloimme tehdä omia biisejä, aloin taas kaipaamaan pianoa. Tuntui, että minulla olisi vaikka mitä biisi- ja stemmaideoita mutta en saa niitä päästäni ulos. En raskinut investoida kosketinsoittimiin, koska pelkäsin että ne jäävät seisomaan koskemattomina olohuoneen nurkkaan. Haave pianon soittamisesta kummitteli taas mielessäni mutta käytäntö puuttui edelleen.

Pari kuukautta sitten aloin miettiä pianon soittamisen opettelua uudelleen. Käytössäni olisi halutessani midikiippari, jolla voisin hyvin opetella perusasiat. Miksi en opettelisi viimeinkin soittamaan pianoa? No syitähän löytyi:

• Minulla on synnynnäisesti liian lyhyt vasemman käden nimetön. Miten voisin soittaa pianoa? En yltäisi kuitenkaan otteisiin.
• En ole opetellut pianon soittoa lapsena. Enhän minä voi aikuisena oppia.
• Olen laulanut niin pitkään, enkä ole soittanut pianoa juuri lainkaan. Miten voisin jonain päivänä saada pianon ja laulun samanaikaisesti sille tasolle, että voisin säestää itseäni?
• Minulla on fibromyalgia, joka ilmenee suurimmalti osin lihaskipuina ja jäykkyytenä yläkropassa. Miten voisin soittaa pianoa, jos tietokoneella työskentelykin on minulle valtava haaste?

Esteitä onnistumiselle keksin siis vaikka kuinka. Nämä kielteiset uskomukset ovat tähän saakka määrittäneet minua: Olen pelkkä laulaja. En osaa enkä voi oppia soittamaan mitään instrumenttia kunnolla vaikka opettelisinkin. Miksi käyttäisin aikaani hukkaan, jospa keskittyisin vain laulamiseen, niin ei tarvitse pettyä epäonnistuessani.

No. Nyt päätin antaa näiden höpöajatusten jäädä omaan arvoonsa! Mistä minä voin tietää osaanko tai opinko, jos en edes kokeile? Epäonnistunko? Riipuu siitä mitä epäonnistuminen on. Onko se virheettömyyttä? Ei. Virheet kuuluvat elämään ja niistä opitaan aina jotain uutta. Onko se omien fyysisten rajoitusten päivittäistä murehtimista? Ei. Ne rajoitukset määrittävät sen hiekkalaatikon, minkä sisällä voi puuhastella vapaasti. Epäonnistuminen on sitä, ettei ota härkää sarvista ja kokeile saavuttaa unelmiaan. Epäonnistuminen on sitä, että joku päivä kaduttaa "miksi en sittenkin kokeillut..". Tähän loppuun vielä pienimuotoinen demonstraatio siitä, mitä voi tapahtua tunnissa, kun antaa itselleen luvan oppia :)

<3:lla HanDe