Unelmista totta!

Murkkuikäisenä suunnitellessani tulevaisuuden ammattiani ajattelin pitää musiikin harrastuksena, joka pitää minut järjissäni töiden rinnalla. Olin hakenut Kajaanin Linnan lukioon musiikkilinjalle mutta en uskaltautunut menemään pääsykokeisiin. Silloinen epävarmuuteni ohjasi minut pitämään musiikin harrastuksenani, ei muuna. 

Viime vuosina terveyteni reistaillessa näyttöpäätetyössä minua harmitti suuresti aiemmin tekemäni ratkaisut. Säännöllisin väliajoin unelmoin lottovoitosta: "Jos voittaisin lotossa, voisin lähteä opiskelemaan musiikkia!" Pelkäsin eniten tulotason tippumista: kuinka pärjäisin opiskelijana asuntovelan kanssa, sitten en voisi matkustella jne. Raha ja kunnianhimo edetä työuralla määritteli elämääni.

http://635.gtbank.com/wp-content/uploads/2014/11/happiness.png

Kuten olen kertonut, minulla on fibromyalgia. Vai onko? Diagnoosi on tällä hetkellä kysymysmerkki mutta minua on tutkittu urakalla ja tutkitaan edelleen. Olipa syy sairauksiini mikä tahansa, tulevaisuus toimistotyössä ei näytä kohdallani mahdolliselta. Jotain siis oli pakko keksiä. Toki olisin voinut odottaa vuoden tai pari vuotta eteenpäin mutta tuolloin toimintakykyni näyttöpäätetyössä olisi todennäköisesti romahtanut jo täysin. Jos kroppani olisi jaksanut pitää itsensä edes elossa siihen saakka. Elämä kun ei ole itsestään selvä asia.

http://thevanguardclinic.com/wp-content/uploads/2014/08/Pain-all-over.jpg

Kaikki myllerrykset, lähinnä sairastamiset ja omien heikkouksien hyväksyminen, ovat tehneet minut tänä vuonna rohkeammaksi. Rohkeammaksi elämään tässä hetkessä. Unohtamaan "sitten kun" -ajattelumallin ja nauttimaan tästä hetkestä. Elämään NYT!

Mitä hyötyä on elää tulevaisuutta varten, jos elämä sattuisi päättymään nyt? Haluanko katua viimeisinä hetkinäni tekemiäni asioita vai niitä tekemättä jäämiä asioita? Onko rohkeus muuttaa elämänpolkunsa suuntaa virheiden tekemistä vai onko sokeana eteenpäin tallaaminen itsensä ja terveytensä kustannuksella kaikkein suurin virhe?

http://www.wisdomquotesandstories.com/wp-content/uploads/2013/09/end-we-only-regret-chances.jpg

Päädyin tekemään äskettäin massiivisen valinnan - lopultakin valitsin itseni. Itsensä uhraaminen nyky-yhteiskunnan kovien vaatimusten edessä ei ole oman terveyden romahtamisen arvoista. Nyt tarvitsen laatuaikaa itsekseni. Voimavarojen täydennystä. Päivittäistä läsnäoloa itseni kanssa. Itselleni. Kerrankin olen ykkösvalintani.

Lähipiirissäni on viime kuukausina ollut paljon sairastapauksia oman sairasteluni lisäksi. Menetin myös ystäväni, kun hän ilman elimistönsä varoittelua menehtyi nukkuessaan toukokuussa. Terve ihminen, 33-vuotias, nukkui pois ilman ennakkovaroitusta. Tämä viimeistään herätti minut kuuntelemaan kroppaani, mitä asiaa sillä oikeasti minulle on.

http://nicoleperhne.com/wp-content/uploads/2015/05/What-is-your-body-telling-you.png

Kyllä, olen tehnyt valtavan suuren ratkaisun. Minä, pian 34-vuotias uranainen, lähden Kainuun Konservatorioon opiskelemaan musiikkia :) Koulupaikka on varmistettu, opintovapaa-anomus tehty, koulutusrahasto kontaktoitu ja vielä kirsikkana kakun päällä ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma on työn alla.

Tuntuu että silmäni ovat avautuneet tälle elämälle ja näen asiat uudessa valossa. Minä päätän elämästäni. Minä valitsen oman polkuni ja haluan nauttia jokaikisestä hetkestä. Minä en enää sorru oravanpyörään, joka nakertaa kynttilää molemmista päistä.

Adam Lambert - Mad World

Minä teen nyt unelmistani totta! Nyt voin elää joka päivä elämääni kuten haaveilen: jokainen päiväni täyttyy musiikista <3


<3:lla HanDe